Meilahden keikka aamulta sitten heitetty. Odotuksethan eivät olleet kovin korkealla mennessä, mutta nekin sitten alitettiin ja reilusti. Kun hyvääkin pitää aina asioista löytää, niin se oli tällä kertaa se että lääkäri oli ajoissa. Hei, ekan kerran kahteen vuoteen, hienoa! Normaalia oli taas se että lääkäri oli uusi tuttavuus. Moneskohan tällä retkellä... aika mones. Hyvää oli myös se että lääkäri oli ulosanniltaan hyvä ja selkeä ja monta asiaa saatiinkin nyt selvitettyä. Tosin osa asioista oli semmoisia että en ole ihan varma olisinko kaikkea halunnut tietääkään. Mutta kysyinpä kuitenkin.
Siinähän ne hyvät sitten olikin. Loppu onkin sitten ihan hippasen verran synkempää...
TT-kuvista paljastui että ne kaksi imusolmuketta ovat jatkaneet kasvuaan. Erittäin vähän, mutta kuitenkin. Tämä tarkoittaa että tauti on hengissä. Positiivista oli että mitään muita pesäkkeitä ei ole ilmaantunut. Tässä vaiheessa oletin että sytohoidot siis jatkuu, mutta vahvemmilla myrkyillä. Lääkäri kuitenkin ilmoitti että kantasoluhoitoon tässä nyt mennään suoraan. Sytohoidot eivät kuulemma enää ehkä toimikaan ko. tautimuodon kanssa. Mahdollista toki on että ne toimisivat, mutta todennäköisyys sille on pieni. Riskinä on että "turha" sytokuuri vetäisi elimistön niin huonoksi, että tarvittaessa kantasoluhoitoa ei sitten voisi nopeasti aloittaa. Ja näissä taudeissahan tuo aika ei oikein ole potilaan puolella. Mahdollisuudet hyvään lopputulokseen ovat paremmat menemällä suoraan rankimman kautta. No, sitten vaan pitää mennä! Kuvio päätetään lopullisesti ensi maanantaina lymfoomameetingissä johtavien lääkärien toimesta. Mutta muutosta suunnitelmaan tuskin tulee, oli viestin sisältö.
Niin, mitkä ne mahdollisuudet sitten ovat? Tiedustelin tuota taas kerran. Ekan kerran sain tuohonkin kysymykseen jonkin vastauksen. Mahdollisuudet ovat "hyvät", jopa fifty-fifty, sanoi lääkäri. Jonkun mielestä tuo on ehkä hyvä, minun korvissani ei niinkään....Lääkäri vielä erikseen vakuutteli että kyllä se on hyvä. No, onhan se parempi kuin oikein huono.
Keskusteltiin pitkään kantasoluhoidosta, sen kulusta, sivuoireista, riskeistä ja aiheesta entäs jos...
Hoito menee kuten tuolla aiemmin jo kerroin. Prosessi on todella rankka ja riskejä täynnä. Aluksi erittäin vahvoilla sytostaateilla ajetaan luuytimen toiminta kokonaan alas (luuytimessä siis syntyy kaikki punasolut, valkosolut, verihiutaleet ym.). Sitten palautetaan verenkiertoon minun omat kantasolut (autologinen kantasolusiirre)jotka sieltä etukäteen on seulottu. Elimistö rupeaa toivon mukaan palauttamaan luuytimen toimintaa. Siis toivon mukaan...näin ei aina käy. Lääkäri vielä totesi että koska olet hyväkuntoinen, vahva ja suhteellisen nuori (oho), niin hoito uskalletaan tehdä, ja selvinnet siitä hengissä. Huoh. Aikas rankkaa tekstiä, mutta riskit on kerrottava.
Sivuoireet tällä kertaa kuulemma varmat ja vielä lukuisammat kuin aiemmassa hoidossa. Kaikki limakalvot tulee kuivumaan ja rikkoutumaan. Mukaanlukien suolisto. No, eipä tarvii kuulemma ylipainosta huolehtia, se kuulemma lähtee tuolla varmasti. Kun ei oikein pysty syödä ja mikään ei pysy sisällä. Riskit muutenkin on isot sillä elimistö on täysin puolustuskyvytön pitkään. Joka pöpö voi aiheuttaa erittäin vaarallisen tulehduksen ja verenmyrkytyksen. Tästä syystä joudun olemaan eristyksissä vähintään 4-5 viikkoa Meilahdessa. Voi ristus. Tuli sitten kevennyksenä mieleen, että jos hoito ei tapa, niin tuo pitkä eristys viimeistelee kyllä asian... No, ehkei nyt sentään.
Nyt on laitettu ukko aikas kiviselle tielle. Vaikka ei tuo aiempikaan tie niin kovin sileä ole ollut. Joku on jossain selvästi päättänyt että minua pitää retuuttaa nyt oikein isolla kintaalla. Siitä sitten vaan. Retuuta minkä retuutat, mutta minä ajattelin kumminkin lähteä toukokuussa lätkän MM-kisoihin. Että sen mukaan sitten.
On tää elämä vaan aikas vaikeeta välillä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoikaa tai kysykää. Kaikki lukijoiden viestit ovat tervetulleita.