10. Suunnitelmat roskiin

Näin siis tekee Meilahden lääkärit. Viime viikolla saamani varmantuntuiset lääkärin lausunnot vesitettiin yhdellä puhelinsoitolla. Se viikonlopun yli odoteltu ja sovittu soitto tuli maanantaina illasta. Soittajana ihan uusi lääkäri, taas vaihteeksi. Esittäytyi johtavaksi ylilääkäriksi ja professoriksi joka johtaa lymfoomien asiantuntijaryhmää Meilahdessa. Siis valtakunnan terävin kärki näissä asioissa.

Aloitti kertomalla että nyt ollaan sen verran isojen ja perustavaa laatua olevien asioiden äärellä että puhelimessa ei asioista ole perusteltua keskustella. Häh!!! Taas tapulissa aikamoinen myllerrys, kysymyksiä, ihmettelyä ja epäilyä. Lääkäri langan toisessa päässä kierteli ja kaarteli eikä halunnut vastata oikein mihinkään.Vaadin kuitenkin edes jotain selitystä mistä nyt on kyse. Pyysi vain tulemaan luokseen palaveriin. Selitteli että koska tähän asti olen ollut heidän nuorien,vasta erikoistuvien, lääkärien hoteissa, on ehkä käynyt niin että ihan kaikkea oleellista ei ilmeisestikään ole minun kanssani läpikäyty. Ja että on annettu epätarkkoja tietojakin ja näköjään kehnoja arvioitakin. Proffa olikin päättänyt ottaa asiani hoitoonsa henkilökohtaisesti.    

Sain lypsettyä kuitenkin hieman asian ydintä tähän yllättävään ja pahalta kalskahtavaan palaveriin. Vaikutti siltä että ne intensiivihoidot (BEACOPP tai kantasolusiirto) eivät olekaan asiaan enää selvä hoitolinja. Taitavat jopa olla ehkä ihan turhia riskejä. Ilmeisestikin onkin nyt vaan niin että nuokaan eivät minua paranna, ainakin todennäköisyys on liian pieni. Verrattuna siis siihen että vahvat myrkyt huonoimmillaan aiheuttavat pahoja ja pysyviä muita terveysongelmia.

Lymfoomameetingin anti oli siis tällä kertaa se että hyöty/haitat eivät noissa intensiivihoidoissa enää olekaan puolellani. Yritin varmistaa ymmärsinkö asiat nyt oikein ja ennusteeni on kääntynyt "hyvästä" huonoksi yhdessä palaverissa? Ihan vaan ilman että mikään taudin kuvassa ei marraskuun alusta ole muuttunut? En saanut tähän selvää vastausta. Jotain ympäripyöreää... Ei kuulemma nyt ehkä, siis ehkä, ihan suoraan voi niin sanoa.... Kaikki mahdolliset tekijät on kuulemma tarkasti minun kanssani nyt läpikäytävä. Tarvitsen kaiken tiedon että voisin itse tehdä päätöksiä miten ja minkä hoitojen kanssa jatketaan. Siis paljonko olen valmis riskeeraamaan ehkä tyhjän takia....Pitää tietää mitä hoidoilta voidaan odottaa ja mitkä ovat riskit, ja mikä on saavutettavissa oleva hyöty suhteessa haittoihin.

Rivien välistä tuosta voi lukea paljon...Toivottavasti kuitenkin luen nyt noita rivien välejä väärin!!! Alkaa mennä usko ja luottamus tuohon lääkärikuntaan...ristiriitaisia ja hyvinkin erilaista tietoa joka kerta kun lääkäri vaihtuu. Ja nehän tuntuu vaihtuvan. Tässä sitten maallikko yrittää pysyä jotenkin selvillä missä mennään. Näköjään huonolla menestyksellä...

Ekan kerran lääkäri ehdotti ottamaan tukimies mukaan palaveriin, voi olla kuulemma helpompaa näin. Torstaina aamuna sitten palaveriin. Ehkä on parempi ottaa se tukimies ja kuski mukaan, voipi olla että tuo keskittyminen ajamiseen ei ole tuon palaverin jälkeen ihan terävimmillään.

Vaikea enää sanoin kuvata miltä tämä tuntuu. Aina kun saa itsensä kerättyä ja suggestoitua pään ajattelemaan vain parasta, tulee joku ja vetää lapiolla päähän. Ja ukko taas persiillään umpihangessa.

No, periksi ei anneta, lapio vaan käteen ja kaivamaan sitä uskoa ja tsemppiä siitä viereisestä lumikinoksesta.

Taidanpa ihan sanoa että, Voi...ttu. Isolla ja yhteen. Anteeksi kielenkäyttöni. Enpä osaa asiaa tuon paremmin nyt kuvata.