Siitä on jo reilut kaksi kuukautta. Siis siitä kun lääkärit päättivat pistää tapaukseni "hyllylle" odottelemaan lisätietoa ja lopullisia johtopäätöksiä. Tämä aika on ollut yllättävän kuluttavaa ja jotenkin ahdistavaakin. On liikaa aikaa miettiä mitä tuleman pitää ja toisaalta turhauttaa kun mikään asiassa ei etene. Ja samalla siis koko elämä täysin jumissa tässä odottelussa. Ei voi suunnitella lomia, ei matkoja, ei kesää, ei edes kevättä, ei isompia investointejakaan, ei ennenkuin selviää miten tässä lopulta käy. Ottaa jo pattiin tämä.
Näiden prosessien henkisesti kuluttavimpia jaksoja minulle onkin aina olleet nämä odottelujaksot. Ja näitä tässä showssa riittää. Milloin odotellaan diagnooseja, sitten odotellaan päätöksiä hoitolinjasta, sitten odotellaan hoitoprosessien alkua, ja joka välissä odotellaan lääkärin vastaanottoja ja sieltä tulevia "tuomioita" jne... Itse hoidoissa, vaikka raskaita ovatkin, on henkisesti jotenkin helpompaa, No, onneksi tämä nyt taas etenee, vaikkakin hitaasti.
Hommahan alkoi perinteiseen tapaan viime maanantaiaamun labrakokeilla paikallisessa sairaalassa. Labrat jo pelkkää rutiinia, vaikkakin nykyisellään joutuu aina jännitämään montako hoitsua ja reikää tarvitaan että saadaan ukosta verinäyte ulos. Tällä kertaa tarvittiin "vain" kolme hoitajaa ja viisi reikää käsivarteen ennenkuin onnistui. Koskahan ollaan tilanteessa että ei onnistu enää ollenkaa perinteisin konstein...ei varmaankaan ole pitkällä tuokaan hetki...
Keskiviikkoaamuna sitten TT-kuvat, tällä kertaa paikaksi on arvottu lastenklinikka. Aivan, siis lastenklinikka! Vaikka kyse on ihan rutiinikuvauksesta, joka voitaisiin tehdä ihan missä tahansa, on Meilahden väelle ylitsepääsemätöntä varata nämä kuvaukset Hyvinkään sairaalaan. Kun huomiodaan että Hyvinkää ja Meilahti kuuluvat kaikenlisäksi ihan samaan sairaanhoitopiiriin, HUSiin, on asiaa hieman vaikeata ymmärtää.
Olen asiasta Meilahden väkeä useaan kertaan haastanut ja ihmetellyt ääneen, miksi rutiinikuvia ei voida ottaa Hyvinkäällä. Syy on kuulemma niinkin vaikea kuin että Meilahti ei pysty varaamaan aikoja suoraan järjestelmästä vaan pitää soittaa Hyvinkäälle ja varata se aika. Ohoh, aikas kova duuni...siis verrattuna siihen että pistetään sairas ihminen sompailemaan pitkin Helsinkiä autolla paikkoihin joihin ei autolla järkevästi oikein pääse, tai jos pääsee, niin ainakaan parkkipaikkoja ei ole monen korttelin säteellä...No, oli lääkäreillä esittää toinenkin syy, joka oli ihan yhtä kummallinen kuin varaaminenkin. Sairaaloilla on kuulemma tapana että kuvanneen sairaalaan lääkärit antavat lausunnon otetuista kuvista...ja Meilahti haluaisi aina itse antaa lausunnot näistä kuvista.
Outoahan tässä on se että otetut kuvat ovat verkossa tiedostoina ja avataan tarvittaessa tietokoneen näytölle. Joten kuka tahansa voi avata ne ja tulkita niitä missä tahansa HUS:n alueella...mutta kankea ja jäykkä systeemi ei kuulemma tähän nyt taivu. Helpompi siis on juoksuttaa potilasta pitkin ja poikin eteläsuomea. En ihan ymmärrä! Mainittava on kuitenkin että muutaman kerran olen väkisin siirrättänyt TT-kuvaukset Hyvinkäälle. Ja joka kerta on homma hoitunut ilman mitään ongelmia. Mutta nyt siis kävi käsky lastenklinikalle.
Autolla siis keskiviikkoaamusta Meilahteen kovassa aamuruuhkassa. Sitten reilu puolen tunnin pyöriminen ympäri Meilahden aluetta että löytyi autolle parkkipaikka. Sakkopaikka tämäkin, mutta oli jo kiire kuvaukseen. Ei siis ollut aikaa enää etsiä muuta.
Reilu kilometrin kävely lastenklinikalle ja ovesta sisään. Infosta ohjeita mihin pitää suunnista, ekaa kertaa kun tässä laitoksessa olin. Tokaan kerrokseen ja ilmoittautumaan. Taas opastetiin eteenpäin sokkeloisessa rakennuksessa. Odotustilaan päästyäni hoitaja tuli samantien minulle tuomaan esitietolomaketta täytettäväksi...Hieman hämmensi minua tämäkin kaavake...olen rampannut kymmeniä kertoja näissä HUS:n TT-kuvauksissa, ja tietoni ovat potilastietojärjestelmässä otettuna ja varmistettuna moneen kertaan...mutta järjestelmässä valmiina oleva tieto ei lastenklinikkaa ollut tavoittanut. Hämmentävää. Ja työllistävä vaikutus valmiiksi kiireiselle henkilökunnalle.
Sitten sisään Röntgeniin ja selälleen koneeseen. Hoitaja laittamaan kanyylia suoneen varjoainetta varten. Montakohan reikää tällä kertaa...neljännellä jo osui.... Aineet suoneen ja kone hyrräämään. Homma ohi viidessä minuutissa. Samalla selvisi että lastenklinikan lääkärit eivät tietenkään anna lausuntoja näistä kuvista vaan ne siirretään syöpäklinikalle...Siis mitä? Eli tekevät juurikin nyt sitten niin miten ei mitenkään ole "pystynyt" tekemään....Miksiköhän näitä kuvia ei siis voinut Hyvinkäällä ottaa???Lastenklinkan hoitsu ihmetteli kanssani asiaa...
Sitten vaatteet päälle ja ulos. Kävellessä autolle takaisin oli jännityksen kohteena olinko saanut pikavoiton parkkeerauksestani. Mutta eipä ollut Pirkko kerinnyt autoani laputtamaan, jippii. Sitten vain autoon ja kotia kohti.
Edessä taas viikko odottelua lääkärin juttusille kuvien tuloksista. No, sitten odotellaan. Päätin käyttää tämän viikon Buickin parissa...
21.1 keskiviikkona saan tuomioni...Tuleeko elinkautinen, vaiko muutaman kuukauden lisäkakku, vai peräti vapautus...Viimeiseen en kuitenkaan jaksa uskoa, mutta saahan sitä toivoa. Ei ole siis ihan normipäivä tuo, ei edes minulle....jännittää ja ehkä pelottaakin... Saas nähdä miten äijän käy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoikaa tai kysykää. Kaikki lukijoiden viestit ovat tervetulleita.