Tuli tarve kirjoittaa pitkästä aikaa. Edes lyhyt pätkä siitä missä nyt mennään. Mitään uutta ei ole tapahtunut, siitä ei siis ole kyse. Terveys hyvä, eikä mitään oireitakaan ole ollut. Tosin ei niitä ole ollut koskaan aiemminkaan. Tästä ei siis pidä, eikä voi, vetää mitään johtopäätöksiä. Vaikka mieli tekisikin.
Viime aikoina on otsalohkoani ruvennut kiusaamaan muutama iso realiteetti riesan tiimoilta. Edessä kun on taas alkusyksystä se rankka tuomiopäivä. Ja se raastava odottelu. Peruselämääni siis. Tuomio kyllä aikanaan tulee. Ja päin pläsiä. Kuten tapana on ollut. Lisäaikaa voi tulla. Tai sitten ei tule. Molemmat tuomiot ihan yhtä mahdollisia.
Joo, muistan kyllä "harjoituslääkärin" maininneen, että olisi mahdollista, että on päässyt riesasta kokonaan irti. Totuus kuitenkin on, että kertoimet tälle on pienet. Todennäköisesti koko lausunto oli enemmänkin vain harmiton "heitto", ja tarkoitettu vain helpottamaan minun eloani. Ilman todellista pohjaa. Valitettavasti näin taitaa olla.
Realismia tässä on se, että todennäköisyys sille huonommalle tuomiolle kuitenkin kasvaa kerta kerralta. Ikävä kyllä tässä minun maailmassani näin se vaan menee. Useimmissa muissa näissä taudinkuvissa todennäköisyys selvitä, vain paranee ajan myötä. Mutta kuten aiemminkin on todettu, arpajaisissa saamani mörkö on ihan omaa laatuaan. Prkl.
Ajatusketjua vähän jatkamalla, nousee eteen hämmentäviä kuvia tulevasta. Miten selvitään seuraavasta eli 3.erästä?? Vai voisikohan jo laskea että 4. erä... No, jokatapauksessa kertoimet ovat selvästi pienemmät kuin aiemmilla kerroilla. Tuleeko vielä jatkoajan jatkoaika? Ja jos tulee, niin mikä onkaan enää se kunto...Aika hämmentävät on näkymät tulevaan. Huoh.
Jotenkin aikas epävarmoissa kantimissa on siis koko tulevaisuus. Tämä tilanne tuo eteen tarpeen tehdä isojakin ratkaisuja reilusti etujajassa. Perheen taloudenturvaaminen iso asia. Tokikin enemmänkin järjestelykysymys, mutta kyllä tästäkin aika paperisulkeiset saadaan aikaan.
Entäpä ne omat eläkeajan haaveet...niiden toteuttamiseen ei vain taida aikani täällä riittää. Ei ainakaan virallisia teitä myöden. Jotenkin siis tarvitsisi vapaaherraksi itsensa järjestää. Ja vieläpä riittävän ajoissa, että aikaa niille haaveillekin jäisi. Niin, ja vaimokin olisi saatava jotenkin järkättyä samaan "putkeen". Kukas sitä sit nyt yksinään kiikkustuolissa haluaa istuskella. Ratkaisua ei ihan vielä ole, mutta muutama hyvä aihio kuitenkin. Toivotaan että aika riittää.
Tämmöisiä, ei niin valoisia ajatuksia, kesän keskellä. Päivä ja viikko kerrallaan mennään ja yritetään olla murehtimatta. Kyllä sekin minulta hyvin onnistuu. Toisaalta on kuitenkin oltava jalat maassa ja yrittää valmistautua tulevaan mahdollisimman hyvin. Niin hyvin, kuin sitä nyt itse pystyy yhtään ohjaamaan. Joitain asioita voi, toisia ei sitten yhtään. Semmoista se elämä vaan on. Höh
Syyskuuta kohti loppukesästä nauttien. Ainakin parhaani yritän.
