20. Vika keikka...

Kolmatta päivää kotosalla "viimeisen" hoitokuurin jälkeen. Hoidot rutiinilla läpi, elimistö todella loppu ja kehno olo jatkuu edelleen. Siinä ei siis mitään kovin uutta. Paitsi että toipuminen, edes siedettävään kuntoon, kestää koko ajan kauemmin. No, eiköhän se ensi viikon loppupuolella taas elämä voita. Tällä keikalla muuten otin ne eväät sairaalaan mukaan. Aika selvittelyyn jouduinkin, kun hoitsut hoksasivat, että en heidän tarjoamiaan gourmeita suuhuni laittanut. Uskoivat lopulta minun olevan ihan kunnossa, kun vilautin salaista sämpylävarastoani yöpöydän laatikosta. Toimi muuten hienosti tuo kehittelemäni Hospital Survival kit.


Uutta ja outoa on sensijaan tämä tilanne. Siis se että tämä ikioma Via Dolorosa vihdoinkin loppuisi. Tai että saisin edes pitkän tauon. Jo mahdollisuus siitä antaa uskomattoman vapauden ja helpotuksen tunteen...Kun samaan aikaan toisella olalla istuva, punainen pikku perkele suorastaan huutaa, että näinköhän tämä nytkään putkeen menee...ei takuulla mene..ei ole mennyt tähänkään asti. Niih!

Tällä skaalalla sitten mielialat heiluu. Välillä valmistautuen juhliin, ja odottaen sitä "normaalia" elämää. Ja välillä ahdistuen syvästi siitä, kuinkahan sitä enää jaksaa huonoja uutisia vastaanottaa. Niin lähellä, mutta sittenkin niin pirun kaukana.

Mutta antaa pikkuperkeleen huutaa. Ei se lopulta kuitenkaan ole päässyt hallitsevaan asemaan. Ei sinnepäinkään. Enemmänkin vain tapa huomioida asioita mahdollisimman monelta kannalta jo etukäteen. Tai jotain. 

Nyt sain kuukauden palautteluloman ja lokakuun alussa TT-kuvaan. Siitä viikko ja Meikun specialistit antavat tuomionsa nöyrän loma-anomukseni suhteen. Tuomio saadaan 7.10.

Siihen asti kerätään voimia ja ruvetaan laitamaan ukkoa  kuntoon tulevia retkiä ja rientoja varten. Ensi viikolla jo lenkille, vaikka metri kerrallaan. Toiveikkaana odotan myös saavani yhteyden kadonneisiin kulmakarvoihini ja muutamaan muuhunkin miehiseen kiehkuraan. Tätä jälleennäkemistä voin tosin joutua odottelemaan pitkäänkin...Noh, pitänee hakeutua lämpimään, niin pärjää ilman paksumpaa turkistakin...

Tunnelin päätä kohti siis, siellä jo sarastaa...