torstai 25. kesäkuuta 2015

15. Väsy


Väsy. Ei niinkään fyysinen, vaan kokonaisvaltainen olotila. Päivä kerrallaan eläminen syö miestä. Elämä on joko hoidosta palautumista sohvalla makoillen ja labrassa rampaten tai valmistautumista seuraavaan kertaan. Väliin jää muutama päivä elää "normaalia" elämää...mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan. Jokatapauksessa noita elämiseen tarkoitettuja päiviä on vähän, ja niidenkään olemassaoloa ei voi pitää mitenkään varmana. Päivän kunto ja vointi kun voidaan "ennustaa" juurikin vasta sen päivän aamusta. Tosin tämäkään "ennuste" ei yltä välttämättä ihan iltaan asti, riippuen sattuuko joku pöpö iskemään tms. Yritä siinä sitten aloittaa jotain tai suunnitella menoja. Pakko myöntää että suurin into on sammunut tehdä juurikaan mitään. Tekisi jopa mieleni lainata erään suuren tamperelaisen ajattelijan, Matti Näsän, sanoja: "....ttu, mua ei huvita enää yhtään mikään!" 

Näitä uusia IKE+R hoitojaksoja takana nyt siis kaksi kolmen viikon jaksoa. Rytmi tuntuisi pysyvän samana, kolme päivää sairaalassa, sen jälkeen 5-6 päivää sohvan pohjalla palautumista. Olo menee niin utuiseksi ja veltoksi, ettei jaksa, eikä halua tehdä kovin paljon muuta kuin pitää sohvaa selässä.  Sitten ehkä viikko tai puolitoista suht normaalia oloa, jos jatkuvaa väsymystä ei lasketa haitaksi. Ilman päiväunia ei yksinkertaisesti jaksa. Sitten ollaankin taas labrajonossa ja odotellaan  seuraavaa myrkytystä. Ainiin, ne vähät hiuksetkin sitten lähti, kun viime kerralla sekin jäi puolitiehen. Ja partaakaan ei ole tarvinnut ajaa viiteen viikkoon. Huikeaa säästöä parturikuluissa... Löytyihän se positiivinen asia tästäkin.

Nyt kahden hoitojakson jälkeen otettiin alkuviikosta uudet CT+PET kuvat Meikussa. Niiden tuloksista saan kuulla kun menen ensi viikon myrkytykseen. Pitkiä päiviä ja öitä edessä, kun yrittää olla ajattelematta mitä kaikkea tuo tuomio voikaan tällä kertaa tarkoittaa...Toimisikohan tässä se että laittaa sormet korviin, silmät kiinni ja pitää kovaa älämölöä? Eikös tällä konstilla aina ole päässyt ympäröivältä todellisuudelta pakoon. Pitänee kokeilla.

Ensi viikolla tiistaina taas piipittävän kesämorsiamen kainaloon Meilahteen viettämään unohtumatonta kesää. Sillä sitä tämä on. Eikä varmuudella unohdu.

No, nyt lähden talliin tohtori GTO:n terapiaan.  Se toimii :)