12. Kesää odotellessa

Viimeisistä lääkärikäynneistä jo kohta pari kuukautta. Tammikuun lopun sekasotku ja epätoivokin jotenkin painunut taka-alalle. Jonnekin piiloon. Ihmismieli on ihmeellinen...sillä kaikki huonotkin uutiset on kääntyneet mielessäni kummalliseksi toiveikkuudeksi. Jälleen kerran täynnä uskoa ja toivoa.  Vaikka hyvin tiedän että mikään ei ole muuttunut, eikä isoihin juhliin ole aihetta. Näin se mieli vaan suojelee.... Alkaakin olla jo aikas kova kokemus noiden huonojen uutisten käsittelyssä, niin kova, että alkaa prosessi olemaan jo rutiinia. Noin viikko asian pyörittelyä ja murehtimista ja sitten...ettepäin....ei anneta mörköjenkään häiritä menoa. 

Talvikelit meni hiihdellessä ja harrastusten parissa. Siis sen vanhan Buickin kanssa painiessa. Hra Buickin terapiaistunnot ovatkin olleet kevään hoitomuoto. Ja siitä palkkiona saa Hra Buick uuden maalipinnan vielä ennen vappua. Jippii...

Fyysisesti ukko siis ihan täydessä iskussa vailla mitään oireita mistään sairauksista. Ei edes niitä talviflunssia, joita muut, ne "terveet", ovat ihan kilpaa sairastaneet. Voi noita raukkoja! Heh. Oikeastaan aika kummallista olla näin terve, kun on näinkin sairas. Siinä sitä dilemmaa kerrakseen!  

Kesäihminen kun olen, niin kevät nostaa aina fiilikset tappiinsa. Ja kun kerran koko kevät on annettu "lomaa" niin sitten pitää lomailla. Kevään kunniaksi retki "ulkomaille", ihan Tampesteriin asti, jo buukattu. Ja retkue perheen kanssa Barcelonaan. Harmitus vain että vanhin veljeksistä ei töiden takia jouda mukaan. No ensi kerralla sitten. Ja vielä ennen kesää kavereiden kanssa lätkän MM-kisoihin Tsekkeihin. Tosin lätkäreissu on kovin epävarma, koska juuri ennen lähtöpäivää menen taas tuomiolle Meilahteen. Sieltä voi hyvinkin tulla eriävä mielipide tuolle reissulle. No, sen näkee sitten. Ja ainahan sitä voi "karata" salaa, ikäänkuin vahingossa :) Elämä siis rullaa omalla painollaan, kun ei liikoja anna asian vaivata päätään.

Myös blogin osalta olen pitänyt vapaata. Kun ei mitää uutta oikein ole, niin ei viitsi väkistenkään kirjoitella. Vaikka tämä kirjoittaminen on loistava keino purkaa ja jäsentää ajatuksiaan. Niin itselle kuin niille joita asia kiinnostaa ja haluavat tietää. Niitäkin on todella paljon, kun ottaa huomioon että blogia ei ole missään julkaistu. Vain kouralliselle ihmisiä on asiasta kerrottu. Erittäin kannustavaa muuten sekin.

Nyt siis päivä kerrallaan kohti kesää, ja toivotaan että tämä kesä menisi jotenkin muuten kuin letkun jatkeena. Olisihan se jotenkin niin hienoa....